Aaaaargh! Onko olemassa ällöttävämpää kuin kulahtaneet, pesussa harmaantuneet pikkuhousut?  Tai mukasilkkiset stringit, jotka ovat nukkaantuneet? Entä pitsiset hotpantsit joissa on reikiä? Olen toistuvasti törmännyt tällaisiin kammotuksiin täsmällisten naisten päällä. Sekä sinkkujen että äitien. Tiedän useita äitejä, joiden koti on tip-top, mutta alustvaatteet örks-yök. Mitä näiden naisten päässä liikkuu? Mikseivät naiset halua korostaa naisellisuuttaan? Onko tärkeämpää että koti kiiltää? Miten he ovat unohtaneet olevansa naisia? Useilla naisilla on jopa lastenpuolelta hankittuja (koko 170) alushousuja, jotka eivät todellakaan istu heille. Huimaa ja oksettaa. Pakko vaihtaa puheenaihetta.

 Ihanaa, ostin eilen uudet stringit. Heti kun näin ne, tiesin että ne ovat minun. Stringeistä henki naisellisuus ja kauneus. Ja mikä ihana rusetti! Laitan tähän kuvan. 

Nämä mustat stringit eivät muuten ole noin kiiltävät, kuin kuvassa näkyy.Shoppailen mieluiten sinkkujen kanssa ja kelpuutan vain hyvin harvat äidit shoppailureissuilleni mukaan. Shoppailemalla on ihana päästä eroon kodin kuvioista; äitiydesta ja lapsista. Tämä rotusyrjintäni muihin äiteihin johtuu siitä, että heti astuessamme kauppaan, he ryntäävät hiki hatussa lastenosastolle, hypistelevät toinen toistaan kauniimpia lastenvaatteita ja sanovat "Iiii..katso nyt tätä! " tai "Tämä on pakko saada." ja "Liian suloinen tähän kauppaan jätettäväksi, eikö olekin?". Plaah, plaah ja vielä kerran plaah! Ja kun koppaan ystävääni kädestä ja sanon "Nyt unohdetaan lapset ja ostamme jotain ihanaa itsellemme" he lamaantuvat ja pysähtyvät siihen paikkaan. Sitten alkaa valitus "En koskaan löydä mitään itselleni, aina kun lähden shoppailemaan mukaan tarttuu vain lapsille.." Ja sen kyllä huomaa.  Lapsillekkin on ihana shoppailla, mutta voisiko joskus keskittyä ihan vain itseensä?